Kuukausittainen arkisto: huhtikuu 2011

Kevät keikkuen tulevi… ja ties mitä muuta?

Paluu arkeen on hiljaisen tai vähemmän hiljaisen pääsiäisen jälkeen täynnä suuria ja ristiriitaisiakin uutisia. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on tänään tiistaina kulunut päivälleen 25 vuotta. Samaan aikaan Suomessa tunnustellaan uutta hallitusta ja nimitetään puolueita valiokuntien johtoon.

Paniikin lietsomisen sijaan lienee syytä antaa uudelle hallitukselle ensin mahdollisuus ja työrauha. Niinhän se demokratia toimii. Kun uutiset nyt kuitenkin ovat väistämättä täynnä neljännesvuosisadan takaisia tapahtumia, eikä Japanistakaan ole kauaa kulunut, ei voi kuin toivoa, että kestävän ympäristöpolitiikan suunnittelu pysyy korkealla kaikkien asialistalla vielä vaalien jälkeen. Sama toive toki pätee monen muunkin vaalien alla pyhästi luvatun lupauksen lunastamiseen.

Loppuviikkoa, prinsessahäitä tahi vappua, odotellessa itse kukin pieni juhlija voinee vähintään luvata, että korjaa jälkensä karnevaalien päättyessä. Syytä juhlaan ja toiveikkuuteenkin riittänee. Kevättä ja uusia alkuja on ilmassa.

Muun muassa kevään esteettömiä matkavinkkejä suosittelen edelleen etsimään Pääseekö sinne.fi -sivustolta osoitteesta: www.suomikaikille.fi

SP

Vaalit ja valkokangas

Jännittävä viikko on edessä! Nimittäin tietysti vaaliviikko, mutta ennen kaikkea elokuvaviikko. Ateneumissa tapahtuu 13–17.4, kun kahdeksatta kertaa järjestettävä KynnysKino pyörähtää käyntiin. Tänä vuonna festivaali järjestetään kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi peräti kahdella paikkakunnalla, Helsingissä ja Turun SiltaKinossa.

Näytöksiin liittyen on luvassa alustuksia, kuten Kaisa Lekan puheenvuoro sarjakuvataiteilija John Callahanista. Festivaaleilla esitetään perjantaina Callahanista kertova Simone de Vriesin ohjaus Touch Me Someplace I Can Feel (2007). Suomen ensi-iltansa saava elokuva voitti Hollannissa parhaan lyhytdokumentin Kultainen vasikka -palkinnon. De Vries saapuu myös KynnysKinon kansainväliseksi vieraaksi.

Lauantaina luvassa on muun muassa keskustelua vammaisuutta ja elokuvaa käsittelevästä kirjasta Mustat Lasit. Into Kustannuksen ja Kynnyksen yhteistyönä julkaistava Richard Rieserin teos on suomen kielellä ensimmäinen lajissaan.

Kotimaisista pitkistä elokuvista ohjelmistossa on Pekka Karjalaisen ohjaus Vähän kunnioitusta (2010). Lisäksi luvassa on kilpailusarjan tulosten julkistus ja ohjelmaa muun muassa Espanjasta, Saksasta, Englannista ja Australiasta.

Festivaalipaikat ovat elokuvien katsojille esteettömiä, savuttomia sekä saavutettavia ja katsomoon mahtuu monta pyörätuolia. Lippujen hinta on vaivaiset 6 euroa näytös, ja 30 euron festaripassilla pääsee kaikkiin näytöksiin. Muistakaahan siis tulla paikalle!

Lisää tietoa ja tarkemman festivaaliohjelman löydät osoitteesta www.kynnyskino.info. Ja äänestääkin kannattaa – vaikka ennakkoon!

Paperikuntoutusta

Tampereen kaupungin vammaisneuvoston viime kokouksessa Kela kävi esittelemässä uutta
taksimatkojen korvauskäytäntöään. Enää pirkanmaalaisen kuntoutujan tai potilaan ei tarvitse itse
täyttää lomakkeita, vaan korvaukset hakee taksi. Matkustaja maksaa vain omavastuun. On loistavaa,
että paperisota vähenee.

Halu helpottaa asiakkaiden elämää ei näytä olevan kokonaisvaltainen. Aamulehti kertoi
sunnuntaina, että Kelan lääkinnälliseen kuntoutukseen on tullut uusia käytäntöjä, joiden tarkoitus on
seurata sille asetettujen tavoitteiden toteutumista. GAS-lomakkeella kuntoutuksen tuottaja,
esimerkiksi fysioterapeutti, arvioi tavoitteiden toteutumista. Terapiavihko on kuin alakoulun
reissuvihko, jota kuntoutuja täyttää.

Kun minä vielä sain Kelan kustantamaa fysioterapiaa, riitti, että fysioterapeutti teki kerran
vuodessa tai kahdessa lausunnon, jossa kerrottiin tavoitteiden toteutumisesta, terapian toteutuksesta
ja suosituksista tulevalle kuntoutuskaudelle. Minun vammani ja tilani on aina ollut aika samanlainen,
joten lausunnotkin olivat aina samanlaisia.

GAS-lomake ja terapiavihko ovat silkkaa ihmisten kiusaamista. Ei ole järkevää käyttää
kuntoutukseen tarkoitettua aikaa paperityöhon. Aamulehden jutussa Kelan edustaja totesi muun
muassa, että terapiavihko on tarpeellinen, että kuntoutujan lähipiiri saisi tietoa kotiharjoituksista.
Varmasti tämä on lasten kohdalla ihan järkevää, mutta suurin osa kuntoutujista on aikuisia ihmisiä.
Heillä on oikeus päättää itse, mitä kertovat ja jättävät kertomatta kuntoutuksestaan kanssaihmisilleen.
Kela ei ilmeisesti luota kuntoutujien vastuullisuuteen ja omaan harkintakykyyn pätkääkään. Se on
vähintäänkin loukkaavaa.

Amu Urhonen
varapuheenjohtaja - vice ordförande - vice chairperson
Kynnys ry - Tröskeln rf
www.kynnys.fi