Kuukausittainen arkisto: lokakuu 2011

Terveisiä Durbanista

Disabled Peoples' International (DPI) kahdeksas maalmankokous,
Etelä-Afrikka, Durban
9.-13.10.2011.

Disabled Peoples' International on 1981 perustettu järjestö. Sen tavoitteena on edistää vammaisten ihmisten asemaa maailmassa ja toimia heidän yhteisenä äänenään. Järjestölle on keskeistä, että sen jäsenjärjestöt ovat vammaisten ihmisten itsensä johtamia.

Maailmankokous pidettiin nyt kahdeksannen kerran. Kokous oli Afrikassa ensimmäistä kertaa, ja afrikkalaisille tämä oli erittäin kova juttu. Etelä-Afrikka sijaitsee Afrikan eteläkärjessä. Asukkaita suunnilleen neljä kertaa Suomen kokoisessa maassa on 45 miljoonaa. Virallisia kieliä maassa on 11. Zulua osataan yleisimmin, vaikka parlamentissa puhutaan englantia. Yleisin uskonto on kristinusko, ja kristittyjä on selkeä enemmistö maan väestöstä. Afrikan suurimman talousmahdin ja mantereen suurvallan kuuluisia nimiä ovat arkkipiispa Desmond Tutu ja apartheidin jälkeisen ajan ensimmäinen presidentti Nelson Mandela. Kokous pidettiin KwaZulu-Natalin alueella maan itäosassa, jossa on subtrooppinen ilmasto.

Kokouskaupunki Durban on väkimäärältään melkein Suomea vastaava, sillä asukkaita on kolme ja puoli miljoonaa. Kaupunki sijaitsee Intian valtameren rannalla. Lämpötilavaihtelu vuorokauden eri aikoina on suurta, yön alin lämpötila kävi noin kymmenessä asteessa ja päivän ylin noin 30 asteen lukemissa. Turvallisuusongelmien vuoksi kaupungin keskustaan ei suositeltu lähtemään, ja ilta-aikaan hotellin ulkopuolella liikkumista tuli välttää. Rikollisuus on yleinen turvallisuusriski Etelä-Afrikassa, ja turisteihin kohdistuvat ryöstöt ja muut rikokset ovat tavallisia.

Kokouksen puitteet Durbanissa olivat hienot. Samassa paikassa pidettiin kesällä Kuurojen maailmanliiton kokous. Loppuvuodesta samoissa tiloissa järjestetään suuri ilmastokokous. Kokouskeskuksessa oli suuria halleja, modernit välineet ja esimerkiksi invavessoja oli runsaasti.

Kokouksen avajaiset pidettiin sunnuntai-iltana. Tilaisuudessa pidettiin muutama juhlava puheenvuoro. Puhujina olivat DPI:n puheenjohtaja Wilfredo Guzman Jara ja paikallinen ministeri. Väkeä avajaisissa vaikutti olevan vähän, ja parhaimmillaan illan aikana salissa oli noin parisataa henkeä.

Edellisessä maailmankokouksessa Soulissa oli noin kolmisen tuhatta osallistujaa. Afrikassa väkeä oli rekisteröintipisteen henkilökunnan mukaan noin tuhat. Edellisessä kokouksessa pelkästään korealaisten ja japanilaisten määrä oli suuri. Nyt Durbanissa oman maan väkeä oli yli puolet osallistujista. Yllättävää tämä ei ollut, sillä Amerikasta ja Euroopasta tulijoiden määrä oli jokseenkin samaa tasoa, mutta toisin kuin kehittyneissä Etelä-Koreassa ja sen lähellä Japanissa, Afrikassa suuri osa ihmisistä on köyhiä, eikä tällaisiin kokouksiin ole varaa matkustaa.

Konferenssissa järjestettiin kaikille suunnattua ohjelmaa, josta osa oli yleisöluentoja. Avajaispuheisiin ja muihin seremonioihin kului ensimmäisen päivän aamu kokonaan. Lounaan jälkeen oli paneeli, jonka ainoa sytyttävä puhe oli Yhdysvaltain presidentin vammaisasioiden neuvonantajan, kokeneen vammaisvaikuttajan Judith Heymannin puhe. Toisena päivänä heti aamusta ääneen pääsi brittiläinen vammaistutkimuksen professori Alan Roulstone. Hänen aiheenaan oli vammaisten ihmisten sosiaalisen osallistumisen haasteet. Kolmantena päivänä äänessä oli informaatioteknologiaan erikoistunut Alex Leblois, jonka aiheena oli informaatioteknologian esteettömyys YK:n vammaissopimuksen valossa.

Kaikille yhteisten täysistuntoluentojen, paneelien ja musiikkiesitysten lisäksi konferenssin ohjelmassa olivat työpajat. Parin tunnin työpajoja järjestettiin kahtena päivänä viitenä eri ryppäänä. Neljä ensimmäistä jaksoa oli jaettu kahdeksaan yhtäaikaiseen työpajaan, ja viimeisessä jaksossa oli viisi samanaikaista pajaa. Yhteensä työpajoja oli painetussa abstraktikirjassa 38 kappaletta.

Ensimmäiseksi seurasin vammaisuus ja media -työpajaa, jota veti Richard Rieser. Erinomaisesti valmistellussa työpajassa käytiin läpi samoja aiheita, joita on esitelty Suomessa julkaistussa Rieserin kirjassa Mustat lasit. Seuraavaksi seurasin Giampiero Griffon työpajaa vammaissopimuksen taustasta, mutta akustiikka ja aksentti olivat huonot. Kävin lyhyesti katsomassa samanaikaista työpajaa, jota veti saudiarabialainen arkkitehti. Hän esitteli projektia, jonka tavoitteena on saada pyhiinvaelluspaikat esteettömiksi. Päivän kolmas työpaja oli taas Richard Rieserin inklusiivista koulutusta esittelevä paja.

Seuraavana päivänä aamun ensimmäinen työpaja käsitteli kansainvälistä yhteistyötä ja naisten voimaannuttamista, jota tekee Mobility International USA. Paja alkoi 15 minuutin videolla, jossa pääosassa oli Susan Sygall, puhumassa vammaisten naisten aseman parantamisesta maailmassa. Viimeinen seuraamani työpaja käsitteli Australian tilannetta YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanossa.

Viimeisenä konferenssipäivänä esiteltiin uuden DPI:n kuusijäsenisen hallituksen vaalitulokset ja hallituksen jäsenet. Puheenjohtajaksi valittiin Javed Abidi Intiasta ja varapuheenjohtajaksi Michael Fraser Karibialta. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin Rachel Kachaje Malawista. Pääsihteeriksi valittiin sokea kenialainen Samuel Kabue. Rahastonhoitajaksi siirtyi entinen puheenjohtaja Wilfredo Guzman Jara Perusta ja tiedotusvastaavaksi valittiin Kalle Könkkölä Suomesta. Uusi hallitus on riitaisa joukko. Sen huomasi kokouksessa siitä, että Abidi sanoi suoraan ehdottaneensa vastaehdokkaalleen ehdokkuudesta luopumista. Samoin se kävi välillisesti ilmi siitä, että maailmanneuvosto ei ollut päässyt yksimielisyyteen konferenssin päätöslauselmasta. Yllätys ei ole sekään, että seuraavan kokouksen paikkaa ei vielä tiedetä, kun yhteistyö uuden hallituksen kesken toimii näinkin huonosti. Durbanin julistus sentään saatiin kirjoitettua, mutta sen merkitys jäänee olemattomaksi.

Konferenssin päättäjäiset pidettiin keskiviikkoiltana. Tapahtumaan oli varattu ohjelmassa kaksi tuntia, mutta aloitus myöhästyi noin tunnilla. Yleisesti konferenssin järjestelyt jättivät paljonkin toivomisen varaa. Konferenssiorganisaation järjestämät kuljetukset lentokentältä hotelliin ja takaisin olivat ylihintaisia verrattuna taksoihin, joilla kuljetuksen sai hotellilta pyytämällä. Ruoka oli kiitettävää. Ongelma oli kokouskeskuksen ruokailutila, jossa pöytien ja tuolien määrä ei vastannut lounastaukojen aikana sitä suurta väkimäärää, joka tuli ruokailemaan.

Tulkkauksen osalta oli mielenkiintoista huomata, että paikalla olleilla japanilaisella oli toimivat tulkkauskuviot. Samoin eteläafrikkalaisten kuurojen tulkkaus näytti toimivan. Yli puolet konferenssin osallistujista oli eteläafrikkalaisia, ja maan yleisimmin osattu kieli on zulu, ei englanti. Silti konferenssissa ei ollut tulkkausta zulun kielelle. Seurauksena oli, että joissain kohdin puhujien piti kertoa asiansa englannin lisäksi myös zulun kielellä, sillä osa paikallisista ei selvästikään hallinnut englantia hyvin.

Järjestelyissä oli myös tehty puhujavalintoja koskevia ratkaisuja. Läntisessä maailmassa arvostetaan suuresti eteläafrikkalaista YK:n erityisraportoijaa Shuaib Chalklenia. Hänelle ei ollut annettu puheaikaa lainkaan. Sen sijaan paikalliset ministerit, pormestarit ja kansallisen vammaisjärjestön puheenjohtaja olivat moneen otteeseen äänessä. Vaikuttikin siltä, että puhujavalinnoissa oli sivuutettu päteviä ja arvostettuja nimiä ja korvattu nämä ihmisillä, joilla sinänsä oli hieno titteli, mutta ei mitään sanottavaa.

Riku-Heikki Virtanen, Kynnys ry, pj.

Maailman vammaiset kokoontuivat

Kynnys ry:n Riku Virtanen ja Kalle Könkkölä ovat vaikuttaneet tällä viikolla muun muassa Maailman vammaisten kokouksessa Etelä-Afrikan Durbanissa.

Tänä vuonna tapahtumassa on keskusteltu erityisesti Afrikan vammaisten tilanteesta. Monipuolisesta ohjelmasta mainittakoon esimerkiksi vammaiset mediassa sekä vammaisuus ja HIV.

Lisää tietoa tapahtumasta löytyy ainakin ranskaksi, englanniksi ja espanjaksi osoitteesta:

http://www.dpi2011.co.za/en/home

Tiedottamisen riemujuhlaa

Serbian pääkaupungissa Belgradissa oli joulukuussa 2008 mahtipontinen
vammaisten ihmisten vuosipäivän juhla. Oli televisiotähtiä, itse maan
presidentti ja muita arvovieraita. Kuitenkin esityksestä paistoi läpi, että
vammaiset ihmiset olivat vain syy pitää hienot kekkerit. Maassa on edelleen
hyväntekeväisyyspolitiikka voimissaan.

Belgradissa opaskoirat näkyvät kirjoitetussa laissa, mutta koska opaskoiria ei
maassa juuri ole, ei niistä myöskään tiedetä. Tietoa levitetään naapurimaan
Kroatian koirilla, joita on joskus käynyt vierailulla. Samaa tiedottamista
tarvitaan vuosikymmenten opaskoiratyön jälkeen vielä Suomessa.
Kulttuuripääkaupunki Turussa Kauppatorin laidalla kebabpaikka Agalissa
ajatellaan, että Suomen opaskoirille ravintoloihin pääsyn takaava laki ei päde
ravintolan sisätiloissa. Toivoa sopii, että Turun Sanomat uutisoi asian
käsittelyn käräjäoikeudessa. Puskaradio on tehokas tiedotuskanava, jossa ei
vielä rummuteta riittävästi, mitä seuraa opaskoiran heittämisestä ulos – Siitä
tulee sakot!

Syksyn pimeys ja sateet ovat tulleet. Kynnyksen syyskokous on lokakuun
viimeisenä lauantaina Helsingissä Kynnyksen toimistolla. Siellä valitaan puheenjohtaja ja
kolme hallituksen jäsentä. Jäsenistö päättää, jatkanko toiselle kaudelle puheenjohtajana
vuonna 2012.

Asetin kuluvan vuoden tavoitteiksi painottua tiedotukseen, kehitysyhteistyöhön
ja Kynnyksen kehittämiseen. Järjestö on saanut tänä vuonna julkisuudessa
näkyvyyttä, ja tiedotuksen strategia esiteltiin kesällä hallitukselle.
Etiopian kuurosokeiden projektissa olen vertaisryhmässä mukana. Toimintatapoja
olen kehittänyt kohti aktiivista osallistumista. Kynnyksen hallituksen
kokouksia vuosikausia vaivannut krooninen osanottajapula on pitkälti
historiaa. Nyt hallituksen kokouksissa on usein täysi miehitys. Uutta on
nykyteknologian käyttö. Lähes kaikissa kokouksissa on hyödynnetty Skypen
videoneuvotteluja kiireisten hallituslaisten saamiseksi kokouspöytään.

Vielä esitän lämpimän kutsun saapua kulttuuripääkaupunki Turkuun 3.12.
juhlimaan YK:n vammaisten ihmisten päivää. Uskon, että tilaisuus edustaa
vammaisliikkeen näkökulmaa taannoista Belgradin juhlaa paremmin. Presidenttiä
emme juhlaan ehkä rohkene odottaa, mutta ainakin kuuroa räppäriä Signmarkia,
joka hyvin edustaa maailmanlaajuista vammaisliikettä.

Riku Heikki Virtanen