Pidin tänään Educa-messuilla tietoiskun vammaisten naisten seksuaalisuus- ja lisääntymisterveydellisiin oikeuksiin liittyvistä kehitysyhteistyökysymyksistä. Aihe herätti kiinnostusta ja keskustelua myös tietoiskun jälkeen. Tietoisku liittyi Väestöliiton ja Vammaiskumppanuuden viime vuonna ilmestyneeseen Ilman esteitä -kirjaseen. Tietoisku oli seuraavanlainen:
Muutama vuosi sitten Kynnys ry:n ja keskiaasialaisten vammaisten naisten järjestöjen yhteisessä hankkeessa keskusteltiin tulevista teemoista. Kynnys on ihmisoikeusjärjestö, joten on selvää, että halusimme tehdä jotain ihmisoikeuksiin liittyvää. Toinen kriteeri oli, että tuleva jatkohanke vastaisi todellisiin tarpeisiin.
Aiheeksi valikoitui seksuaalisuus- ja lisääntymisterveydelliset oikeudet. Ei siksi, että siitä olisi pidetty kiihkeitä puheenvuoroja, vaan siksi, että keskiaasialaiset naiset olivat kokeneet, että seksuaalisuudesta heidän on vaikeaa saada tietoa ja tukea ilman kansainvälistä yhteistyötä. Vammaisuus ja seksuaalisuus ovat viidessä kumppanimaassamme tabuja erikseen, joten voitte kuvitella, kuinka aktiivisesti niistä vaietaan yhdessä.
Vammaisena naisena minun on ollut hyvin helppo keskustella keskiaasialaisten kumppaneidemme kanssa. Ongelmat ovat samanlaisia, vaikka mittakaava on eri.
Vammaisuus ei yleensä ole ongelma, mutta asenteet ovat. Tiedonpuute on iso ongelma sekä vammaisille naisille että heidän perheilleen. Myös lääkärit, opettajat ja muut ammattilaiset tietävät usein vain vähän, jos ollenkaan, vammaisten seksuaalisuudesta. Ei ole harvinaista, että vammainen ihminen jää vaille seksuaalivalistusta, vaikka muut saisivat sitä.
Oikean tiedon puuttuessa tullaan levittäneeksi vääriä uskomuksia. Helposti kuvitellaan, että vammainen ihminen ei kykene esimerkiksi harrastamaan seksiä, koska ei ole koskaan kuultu, että joku vammainen olisi harrastanut seksiä. Sehän ei tietenkään ole totta, koska seksin harrastamiseen on olemassa lukemattomia, yhtä hyviä tapoja.
Tietämättömyys ja ennakkoluulot altistavat vammaiset naiset ja tytöt seksuaaliselle väkivallalle. Itseään on vaikea puolustaa, jos ei tiedä, missä omat rajat kulkevat. Jos ei ole kommunikointitapoja, on vaikea kertoa, jos jokin tuntuu pahalta. Jos on riippuvainen läheisten avusta, on ehkä vain kestettävä.
Viimeisimmät kommentit