Olen palannut takaisin kotiäidin rooliin mieheni isäkuukauden jälkeen. Elän sitä aikaa, josta kaikki käskevät nauttimaan. Se on niin vähän aikaa pieni. Ja minä nautin.
Näin kesällä meille keskeinen paikka on läheinen leikkipuisto, jossa käymme noin kahdesti päivässä. Hyvällä tuurilla siellä on tuttuja perheitä. Sattuu olemaan niin, että juuri tämä puisto remontoitiin kevättalvella esteettömäksi. Se on suunniteltu niin, että vammaistenkin lasten on hyvä leikkiä siellä. On esimerkiksi kaukalomainen keinu tavallisten keinujen vieressä. Se on suosituin kaikista keinuista silloinkin, kun vammaisia lapsia ei ole paikalla. Kaikkien puistojen pitäisi olla yhtä esteettömiä, sillä tämä jos mikä edistää vammaisten ja ei-vammaisten lasten tutustumista toisiinsa. Sama pätee tietysti meihin vanhempiin.
Yhdenvertaisuutta edistävästä puistosta ilahtuneena ehdin hetken kuvitella, että meillä Tampereella on otettu esteettömyys kaikkien uusien leikkipuistojen rakentamisen periaatteeksi. Otin asian puheeksi aivan muussa yhteydessä asiasta vastaavan virkamiehen kanssa. Hän tiesi kertoa, että meidän puistossamme on otettu teemaksi tämä esteettömyys ja muissa puistossa on muut teemat. Esteettömyys huomioidaan vain siltä osin kuin mahdollista. En tiedä tarkemmin, mitä tämä tarkoitti.
Haistan asenteellisuutta. Tampereenkin vammaispoliittinen ohjelma määrittelee esteettömyyden läpileikkaavaksi periaatteeksi, mutta näköjään ajatus ei ole mennyt kaikilta osin perille. Leikkipuistomme kaltaisia esimerkkejä löytyy muualtakin kaupungista. On monia palveluita, joissa jokin yksikkö on juhlallisesti julistettu esteettömäksi. Muista ei sitten niin väliä. Toisaalta on kohteita, joiden suunnitelmiin esteettömyys on liimattu viime hetkellä kuin koristeeksi. Ei sen näin pitänyt mennä.
Amu Urhonen
Kynnys ry:n puheenjohtaja
Viimeisimmät kommentit