Elämäni nykyisestä vaiheesta sananen

Olen sellaisessa elämän vaiheessa, että olen opiskellut ammattiin ja olen vailla töitä tai opiskelupaikkaa. Valmistuin viime keväänä merkonomiksi ja haluaisin päästä pääasiallisesti töihin. Myös jokin opiskelupaikkakin kävisi. Kunhan ei tarvitsisi pitkäksi aikaa jäädä vain kotiin. Voisin tehdä esimerkiksi oman alani töitä tai opiskella somistajaksi, kirjoittajaksi tai yrittää käydä lukion loppuun. Minua kiinnostavat monet asiat. Ei ole vain jotain tiettyä, mitä haluaisin tehdä.

Työt ovat vain kiven takana. Pitää olla todella sinnikäs, rohkea ja erottua joukosta. Pitää olla kova tahto saada töitä ja lähettää hakemuksia toisensa perään. Myös se vaikeuttaa omalta osaltaan työnhakuani, että olen vammainen. Vammaisuuteni ei ole minulle itselleni ongelma, mutta joillekin työnantajille se voi olla. Paikoissa, joista kävin ihan paikanpäältä kysymässä töitä, suhtauduttiin minuun yllättävän hyvin. Mutta en kuitenkaan saanut mistään töitä.

Olen ollut parissa paikassa työkokeilussa valmistumiseni jälkeen. Toinen paikka oli k-market. Siellä minuun suhtauduttiin hyvin ja siellä oli mukava henkilökunta ja kauppias. Toinen paikka oli taas palvelu/työkeskus, missä asuu ja työskentelee pääosin kuuroja ja kuurosokeita. Olen ollut siellä monta kertaa aikaisemminkin harjoitteluissa ja kesätyössäkin, se oli tuttu paikka entuudestaan. Tämän työkokeilun aikana kaksi työntekijää alkoi kiusata minua. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta sen takia, koska luulisi, ettei sellaisessa paikassa alettaisi kiusaamaan vammaisia. Yritin kaikkeni, että asia saataisiin selvitettyä ja että kiusaajat ja johtaja tajuaisivat asian. Mutta ei se auttanut. Johtaja vain puolusteli kiusaajiani ja vähätteli minua. Sanoi, ettei tässä voi puhua kiusaamisesta. Että kiusaaminen on liian vahva sana. Yritin selittää hänelle, että jos minusta tuntuu, että minua kiusataan, niin sitten se on niin! Mutta ei hän ymmärtänyt sitäkään.

Päätin lopulta keskeyttää työkokeilun. Tiesin, että tilanne olisi vain pahentunut ja sen psyykeeni olisi kestänyt heikosti. Ei olisi ollut sen arvoista kärsiä sitä jaksoa loppuun. Kun työkokeilusta ei saa palkkaakaan. Enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Minulle ei tullut karenssiakaan onneksi, koska minulla oli hyvä perustelu sille, miksi haluan keskeyttää työkokeilun. En halua enää astua siihen paikkaan jalallanikaan.

Tällä hetkellä olen DUMELA-koulutuksessa. Se on uravalmennus, minkä tarkoitus on kehittää työelämävalmiuksia. Uravalmennus tukee ja ohjaa asiakkaita ammatinvalinnassa ja selkeyttää uravaihtoehtoja. Koulutus alkoi viime viikolla ja kestää kuukauden päivät. Siellä on mukava porukka ja mukavat vetäjät. Minulla on siellä puhetulkki. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Toivon, että tämän koulutuksen myötä saisin töitä tai opiskelupaikan. Kuulemma noin 90 % asiakkaista lähtee koulutuksesta opiskelemaan tai töihin. Toivotaan parasta!

Laura Lehtinen

Kirjoita vastaus

  • (ei julkaista)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>