24 tuntia tavallista arkea

Koska moni miettii, miten ne vammaiset oikein elävät ja mihin apua tarvitsevat. Koska asia tuntuu olevan epäselvä jopa sosiaalityöntekijöille. Päätin kirjoittaa erään tuiki tavallisen mutta osin kuvitellun arkipäivän elämästäni.

 

Herään niin kuin aina maanantaisin liian aikaisin. Avustajani saapuu töihin puoliltapäivin. Tämä on viikon toinen aamu, jolloin saisin nukkua tavanomaista pidempään, mutta yleensä jokin sisäinen kelloni herättää minut tarpeettoman aikaisin. Tänään herään siihen, kun päässäni soi samaan aikaan sekä ovikello että herätyskello. Kenelläköhän toisella mahtaa olla kaksinkertaista sisäistä kelloa toimimassa? Venyttelen hetken vuoteessa ja mietin päivän ohjelmaa. Vähitellen kerään luuni, kirjaimellisesti, ja nousen ylös. Kävelen lyhyin aamujäykin askelin kainalosauvoineni vessaan ja tunnustelen oloani. Matalapainetta, sää vaihtumassa. Sormeni ovat jäykät, lonkkani oireilee, ei mitään uutta nivelreumaatikon aamussa.

Aamupalakseni laitan mikrossa lämmitettyä iltaista kahvia. Pala leipää juuston ja paprikan kera. Lääkkeitäni annostellessa hymähdän. Määrä ei ole juuri vähentynyt, vaikka olenkin nykyään melko hyväkuntoinen, nk. terve sairas reumaatikko.

Aamupalan jälkeen siirryn työhuoneeseen, katson kelloa, että tiedän, kauanko minulla on tehokasta työaikaa ennen avustajan saapumista. Aha, melkein kolme tuntia. Avaan koneeni, vilkaisen automaattisesti sähköpostini. Pomolta viesti mennä johonkin puolipoliittiseen tilaisuuteen.

 

Avustaja saapuu ja kysäisee, millä hommalla hän aloittaisi päivänsä. Tallennan keskeneräisen tekstini sillä aikaa, kun hän kastelee kukat. Tämän jälkeen hän avustaa minua vessassa alapesutoimissa sekä pukee vaatteet päälleni. Tänä päivänä aamutoimeni sijoittuvat keskipäivään, joten sen jälkeen alamme valmistaa avustajan kanssa yhdessä ruokaa, teemme jääkaappitarkastuksen, kaikkea tarvittavaa löytyy. Mantelikalaa uunissa lohkoperunoiden kera. Avustaja pesee ja pilkkoo perunat ja sipulit, minä paistan sipulit sillä aikaa ja voitelen vuoan. Ladomme kalat, vihannekset, sekoitetun juustokastikkeen, väliin hiukan valkopippuria, herbamaretta, mantelirouhetta ja perunoihin vain perunamaustetta. Kaikki uuniin melkein tunniksi. Maha huutaa jo nälästä. Keitämme odottaessamme kunnon kahvit ja sitä odotellessa avustaja rei'ittää jokusen mappiin arkistoitavan paperin.

 

- Jaha, että olet sitten taas lukenut urakalla viime viikon lehdet, avustaja toteaa.

En aina jouda lukea sanomalehtiä juuri sinä päivänä kuin ne tulevat. Nyt lähdemme viemään pahvilaatikollista lehtiä ulos lehtiroskikseen, niissä on liikaa hänen yksin kuljetettavakseen. Olen tässä mielessä hyvä kuljetin, sylissäni ne menevät pihalle. Avustajalle jää ovien aukominen  ja lehtien nostaminen roskikseen. Toki hänelläkin on syli täynnä luettuja lehtiä. Miten hirvittävän paljon niitä viikossa kertyykään?! Jossain sormessa hänellä on viikonlopun roskapussi roskikseen vietävänä.

Kotia palattuamme ruoka on valmiina. Avustaja kaivaa omat eväsleipänsä, minä syön kalaa lohkoperunoilla. Yllättävän hyvää, vaikka onkin vain seitä. Ruoan jälkeen siistimme keittiön, lataamme tiskit koneeseen ja avustaja laittaa sen päälle.

Siirrymme vessaan ja lajittelemme likaisen pyykin. Riittävästi tummia vaatteita, jotka ladomme koneeseen valmiiksi huomisaamuksi. Saan pesukoneen aamulla laittaa jo päälle ennen hänen töihin tulemistaan.

Tänään on allasjumppa. Laitamme uimakassin valmiiksi, uimakengät, pari pyyhettä, shampoo sekä uikkarit. Menemme autolleni, avustaja auttaa sähköpyörätuolin autoon sillä aikaa, kun minä asettaudun kuljettajaksi. Avustaja ennättää juuri pestä hiukseni ja auttaa uimapuvun ylleni ennen jumpparini saapumista. Jäähdytän ihoni jääkylmällä vedellä, että tarkenen tunnin jumpata nk. lämminvesialtaassa.

Jumpparilla on into päällä. Olen edelleen hiukan säästä johtuen jäykkä, mutta hypin, pompin ja teen liikkeet ahkerasti. Höpötämme samalla, väliin en meinaa jaksaa puhua, kun alan hengästyä. Pyydän armoa, mutta jumppari selittää jotain aerobisen jumpan tärkeydestä hengitykselleni. Jatkamme riehumista. Jossain vaiheessa kerron hänelle kuntoutussuunnitelmastani, joka on taas menossa uusiksi. Kerron omista tavoitteistani.

Allasjumpan jälkeen olen aivan puhki. Kotiin palattuani juon kupillisen kaakaota. Avaan tietokoneen uudelleen, tuijotan tyhjää ruutua hetken ja mietin, tekisinkö töitä, kirjoittaisinko jotain luovempaa vai hupailisinko hetken. Hupailu voittaa. Aluksi vastaan parin ystävältä tulleeseen sähköpostiin ja sen jälkeen siirryn tiedon valtatielle. Pelaan harmittoman pelin, jossa ketään ei tapeta eikä kukaan kuole. Sen jälkeen piipahdan katsomassa facessa, mahtaisiko siellä olla ystäviltäni jotain mielen virkistystä.

Miettiessäni, mitähän nyt tekisin, ilta on vielä nuori, mutta minä en. Olen jumpasta aivan naatti, joten päätän sulkea koneeni ja siirtyä makuuhuoneen telkkarin äärelle surfailemaan asemilla. En ennätä toteuttaa suunnitelmaani, kun puhelin soi ja turkulaisystäväni soittaa kertoakseen olevansa tulossa nurkille käymään. Puhelun jälkeen käyn sulkemassa tiskikoneen hanan, avaan tiskikoneen, kääntelen märkiä astioita, jotta vesi pääsee niistä valumaan pois, ja jätän ne koneeseen kuivumaan. Avustaja saa tyhjentää astianpesukoneen aamulla ensimmäisenä.

Tarkistan, että avustajan kissalle laittamat yöraksut riittävät ja käyn vielä iltapissillä. Kehotan kissaakin käymään. Mikään ei ole niin inhottavaa, kun herätä juuri unenpäästä saaneena kissan hiekkakipon rapsutukseen.

Katselen iltauutiset ja tarkoituksenani on myös katsoa maanantain leffaa, mutta nukahdan ennen säätiedotusta. Yöllä kastelen Halosen kukkasia Naantalissa. Ihailen aikaansaannostani: kauniin violettia orvokkimerta ympärilläni. Halosen punainen tukka loistaa kilpaa hänen hymynsä kanssa orvokkien äärellä.

 

Sari Lehikoinen

toimittaja, Kynnys ry

2 vastausta to “24 tuntia tavallista arkea”

  1. AHN

    Olen työkyvyttömyyseläkkeellä kroonisen masennuksen vuoksi. Minulla ei ole avustajaa eikä muutakaan apuhenkilöä. Minulla ei myöskään ole kukkia, viherkasveja, ei kissaa eikä koiraa. En jaksaisi yksin huolehtia niistä. Minulla ei ole kuntoutusta, ei allasjumppaa eikä pesukonetta. Käyn taloyhtiön pesutuvalla pesemässä kaikki pyykit kerralla 3-4 viikon välein. Minulla on jokapäiväinen leipäni, mutta en saa lämmintä kotiruokaa, kun ei ole laittajaa. Siivouksen hoidan ennaltaehkäisevästi: ei tule lehtiä postiin ja yritän "elää" jälkiä jättämättä.
    Terveisin,
    Yksi vammainen palvelujen ulkopuolelta

    Vastaa

Kirjoita vastaus

  • (ei julkaista)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>